maanantai 2. heinäkuuta 2012

двадцать третий

Haluan lähettää kortteja kaupungista, jossa betonikerrostalot muodostavat asfalttiin metrokarttojen silhuetteja, kävellä sisään porttikongeista käsissäni terälehdiltään kuihtuneita lumipalloheisiä. Kuulla lokkien huudot kantakaupungin satama-alueelta sekä haistaa suolaisen tuoksun sadepäivinä matkalla kotiin. Minulla olisi koristeellinen vanha avain valkoiseen puiseen oveen (sellaiseen, jonka maali hilseilisi kosketettaessa). Portaat asuntoon olisivat valurautaterästä, neliönmallisilla silmukoilla, kiiveten kuudenteen kerrokseen tiiliseinän viertä jossa varpuset roikkuisivat pää alaspäin aamuisin, aivan kuten puhtaampana versiona öiden nahkasiipisistä lepakoista. Haluaisin nukahtaa poski tyynyllä, jossa on jonkun muun pitkiä hiuksia kuin omiani, ja tuntea vieraan tuoksun avatessani korkeakarmisen ikkunan iltapäiväauringon paahteessa. Eläessäni kaupungissa, jonka juna-asemalla on kesäisin kaksitoista laituria, talvisin vain yhdeksän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti