keskiviikko 27. helmikuuta 2013

шестьдесят пятый

Poden eksistentiaalisia kriisejä tän kanssa. Haluisin kirjottaa vapaammin, suomeks ja ehkä kuitenkin välillä englanniks.
Otsikot vois jäädä venäjäks, koska on kivaa tietää ettei suurin osa ymmärrä ja viel vähemmällä kiinnostaa.
Ehkä vaan rauhotun ja muistutan että tän blogin olemassaolon tarkotus on olla enemmän mua, pintaa syvemmältä.

Sillä välin ku mä hajoon ja kaihoisasti mietin kymmenen tunnin yöunia (mitkä ei tapahdu koska duuni), te voitte katella mitä Fiatin ikkunasta näky viime maanantaina.

Fiat on punainen ja se on Inarin ja se on myös maailman paras auto.



Pistin kaks kuvaa päällekkäin niin säästätte aikaa ku ei tarvi kattoa molempia erikseen. Voisinpa rytmittää mun päivät tekemällä asiat samalla lailla päällekäin, mut en osaa. Mun pään sisäisessä lakikirjassa ruokaaki saa tehdä vasta kun velvollisuudet on hoidettu.
(joka voi olla melko fataalia, sillä kyseisellä elämänohjeella saattaa pyörtyä kauppaan t. nimimerkki kokemuksia on eikä vain tästä)

Pitäs alkaa kuljettaa kameraa aktiivisemmin messissä, mut koska hakkaan sitä aina ovenkarmeihin, on sen turvallisempaa kieriä yksin kämpän lattialla vaatekasat kaverinaan.

Tai ehkä pitäis vaan alottaa eläminen uudelleen niin olis jotain mitä kuvata.

1 kommentti: