perjantai 5. huhtikuuta 2013

семьдесят первый



Hämmentävää, miten tunne-elämä voi kääntyä yhdessä viikossa täysin ympäri.
Mieli oksentaa tasaisin väliajoin ja varoittamatta ulos kaiken, mitä on pidetty lukkojen takana liian pitkään.

Kainalo alkaa yhtäkkiä tuntua turvalliselta. Aamulla toisen vierestä herääminen ihan mukavalta. Ikävä hiipii, vaikka välissä on vain kuusi kilometriä ja nähty hetki sitten. Toisen kylki lämittämässä tuulisella parvekkeella illan viimeisellä tupakalla. Koiranlenkitysseura. Lettuja (wtf). Se, että voi olla kaikessa rauhassa helvetin idiootti. Puheenaiheen vaihtaminen salaliittoteorioista musiikin kautta dokumentteihin ja taiteeseen. Joku, joka osaa etsiä ja asentaa tekstitykset oikein leffaan. Syvä uni, vaikka nukkuu kiinni toisessa ihmisessä. Puolessa vuodessa parempaan suuntaan muuttuneet asiat, koko ihminen ja jopa yleinen olemus.

Ja silti, minä pelkään.
Pelkään niin käsittämättömän paljon.

1 kommentti:

  1. Mun on pakko sanoa, että ihan sairaan upea blogi! Nää kuvat on jotain ihan uskomattoman hienoa mitä tossa selailin. Kaikista välittyy ihan omanlaisensa tunnetila. :) Kaiken lisäks vaikutat lahjakkaalta kirjoittajalta.

    VastaaPoista